Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Kiitos kaikille osallisille yhteistyöstä kuluneena vuonna. Meille vuoden kohokohta "koirarintamalla" oli Vilin ja Ilonan pentujen syntymä.

Toivottamme ihanille wotwoteille perheineen ja kaikille muillekin oikein hyvää tulevaa vuotta!

Arttu hirvikokeessa

Talvisillan Arttu kävi tänään haukkumassa hirvikokeen. Keli ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta tuloksena kuitenkin AVO1, 74,5 pistettä.
Tuomareina Taisto Huotari ja Jukka Jantunen.

Onnittelut Arille!

pentukoulutusta

Hakulisen Niina kävi pitämässä pentukoulutusta lähialueen Wotwoteille. Kiitos Niina! Mukaan olivat Violan lisäksi Sulo, Nelli ja Remu sekä "valkoinen lammas"=parsoni Tyyne. Niinan opastuksella käytiin läpi perusjuttuja mm. palkkaamista ja kontaktia.

Violan kanssa en rehellisesti sanoen ole ehtinyt tekemään juuri mitään. Liian vähän olen muutenkin tehnyt juttuja kahdestaan Violan kanssa. Johtuikohan juuri tuosta, mutta Viola oli kovin hanakka ottamaan kontaktia. Siitä olen kyllä yrittänyt palkita muutenkin. Nyt pitäisi ottaa Niinan opit kunnolla käytäntöön! Vuoden alusta miun oli kyllä tarkoitus lähteä koulutuksiinkin, joten tässä olis muutama viikko vielä aikaa tehostaa mm. tuota kontaktin ottoa. Vähän kateellisena ;-) katselin miten hienosti Sanna on saanut Nellin jo seuraamaan. Siinä meille Violan kanssa on tavoitetta. Pitääkin koittaa järjestää näitä yhteisiä koulutuksia aina välillä, niin voi verrata mitä muut osaa ja ottaa siitä sitten itselleen uusia tavoitteita.

Kiitos Mathias!

Eikös jokaisella kennelillä pidä olla oma logonsa ;-)
No, ehkei ihan kaikilla ole, mutta mie ajattelin hyödyntää tässä asiassa Laurin kummin taitoja. Kiitos Mathias! Tässä se siis on:



♥ Vili 13 v. ♥

♥ Vili (Jettyspoof's Filou) viettää huomenna perjantaina 13 v. synttäreitä.♥
Vili syntyi 9.12.1998. Olin silloin opiskelemassa Savonlinnassa ja juuri lähdössä kouluun, kun Nea soitti pentueen syntyneen. Olimme ajattelleet urospentua ja meille valinta oli helppo. Pentuja syntyi 1 uros ja 5 narttua.

Vili oli nuorempana kyllä melkoinen vilperi. Muistan sanoneeni, että tämä koira rauhottuu vasta haudassa. No, ehkä sen verran on otettava sanoja takaisin, että on Vili nyt jo vähän rauhoittunut ;-)

Vili ei ulkomuodollisesti ole täydellinen snautseri, mutta kun näyttelykärpänen puraisi, niin näyttelyissäkin tuli käytyä. Moni paikka ja kokemus olisi jäänyt väliin ilman näyttelymatkoja. Menestystä ei aina tullut, mutta tuttuja sitäkin enemmän. Tai tulihan niitä muutamia titteleitäkin (niistähän sitä kuitenkin haaveiltiin) C.I.B & FI & EE & LV & LT & RU MVA & JV-99 & EEV-03 & LVV-06.

Vili on ollut loistava kotikoira. Se on ollut sopeutuvainen kaveri. Ensimmäiset pari vuotta Vili reissasi miun mukana Imatra-Savonlinna väliä asuen useammassa eri asunnossa. Myöhemmin sitten Vili sopeutui hyvin muihin koiriimme ja lapsiin. Kaiken kaikkiaan loistokaveri.

Vili on saanut olla suht terveenä. Ikinä sillä ei ole ollut esim. korvatulehdusta. Muutamia paikkailuja jouduttiin tekemään kun joskus Elmon kanssa tuli "pikku rähinää". Vanhemmalla iällä Vilillä on kynsi muutaman kerran tulehtunut. Ensimmäisillä kerroilla pelotti, että kyse oli vakavammastakin jutusta. Mutta antibioottikuureilla on niistäkin selvitty. Hyvä osoitus Vilin kunnosta on elokuussa syntyneet 9 pentua. Veteraani näytti että kuntoa riittää vielä vaikka mihin!

13 vuotta on jo miusta kunnioitettava ikä. Mutta ikävä tosiasia on, että yhteistä elämää on enemmän takana kuin edessä. Mutta emme murehdi vielä tulevaa vaan iloitsemme jokaisesta yhteisestä päivästä jonka saamme viettää yhdessä. Vili on meidän ilonamme niin kauan kuin pilke silmäkulmassa säilyy.

Oikein paljon onnea kaikille Jettyspoof's F-pentueen jäljellä oleville siskoille!

♥ Vili ♥

Pakkasta ja lunta odotellen

Ollaan jo joulukuussa mutta pakkasista ja lumesta ei tietoakaan. Muutamana aamuna sentäs ei ole tarvinnut koirien tassuja pestä/pyyhkiä. Jospa nää kelit pikku hiljaa tästä muuttus.

Viola on saanut rokotukset ja hampaatkin on vaihtumassa. Vielä kun neiti oppisi sisäsiistiksi. Tammikuussa sitten olisi tarkoitus "paneutua" enemmän Violan kanssa koulutusjuttuihin. Ja vähän tekisi mieli ilmoittaa Lahteen ryhmänäyttelyyn. Siellä olisi hyvä "testata" mitä eniten pitäisi harjoitella näyttelyjä silmällä pitäen.

Ilonan kanssa käytiin Messukeskuksessa viikonloppuna näyttelyssä. Tuloksena Eh (erittäin hyvä). Ihan jees tai onhan se parempi kuin Jyväskylän H (hyvä). Nyt pitäisi saada Ilonalle lihaskunto pentujen jälkeen samanlaiseksi kuin aikaisemmin ja jospa tuota massaa pikku hiljaa kertyisi. Mutta miulle Ilona on nätti neiti, sano tuomarit mitä sano ;-)

Kiitos Einille kun viitsit tulla Miinan kanssa käymään parkkipaikalla näytillä. Oli kiva nähdä vaikkakin pikaisesti. Ehkä tässä vielä nähdään tänä vuonna.

Perjantaina olisikin sitten synttärit. Vili -veteraani täyttää 13 vuotta...

näyttelyviikonloppu

Viikonloppu vierähti Ilonan kanssa näyttelyreissussa Tartossa. Perjantaiaamuna pakattiin autoon neljä naista ja kuusi koiraa (snautseri m, snautseri p&s, kääpiösnautseri p&s, espanjanvesikoira, mittelspitz ja belgianpaimenkoira tervueren). Kaikki koirat tuli hyvin toimeen, vaikka useammasta perheestä olivatkin.

Lauantaina 5.11. kaikki mukana olleet taisivat saada erin. Espanjavesikoira Unosta tuli Eestin valio. Tervu Sisko oli PN2 saaden vara cacibin, joka muuttuu cacibiksi. Riina mitteli ja Iita käppänä jäivät ilman pn sijoituksia. Meillä tuomarina oli Sonia Philippou Kypsokselta. Ilona sai erinomaisen ja oli paras narttu 2 vara-cacibin kera. Kilpakumppanina oli nuori narttu, joka siis vei voiton. Olihan noilla kropissa vähän eroa. Ilona on enemmän "sporttimallinen" versio, kuin kisakumppani ;-)

Sunnuntaina tuomarina oli Anatol Zhuk Valko-Venäjältä. Ilonan tulos oli jälleen eri/1, PN2 vara-cacib. Ihan olen tyytyväinen viikonlopun antiin, vaikka olisihan se cacib ollut kiva. Mutta siihen nähden, että Ilona kuitenkin synnytti vasta kolmisen kuukautta sitten ja on jo nykyisessä kunnossaan on hyvä. Jospa vielä synnytys tekisi sen mitä teki omistajallekin eli vähän tuli pyöreyttä lisää :-)

Meidän porukan menestyksestä sunnuntain osalta vastasi vesikoira Uno, joka oli ROP-VET, ROP  ja RYP-4. Kannatti jäädä odottamaan ryhmän alkua vaikka sitä mukaan kun kehä venyi ja venyi kasvoi jännitys, että ehditäänkö laivaan. Mutta hyvin ehdittiin. Helsingin päässä laivasta pois pääseminen kesti vähän aikaa, koska poliiseilla oli puhallusratsia. Meillä alkoi väsymys siinä vaiheessa olla siinä vaiheessa, että naurusta ei meinannut tulla loppua. Puhaltaakkin piti pari kertaa ennen kuin onnistui.

Päivä oli pitkä, aamulla herättiin vähän jälkeen klo 6 ja kotona oli puolen 4 maissa. Ei kauaa tarvinnut unta odottaa. Unet tosin jäi muutamaan tuntiin, kiitos lasten. Mutta tulipa taas heitetty yksi reissu. Kiitokset matkatovereille, Sari, Niina ja Mervi + koiruudet.
Eikun uutta reissua suunnittelemaan....

kentällä "kurkkimassa"

Käytiin tänään Violan kanssa seuraamassa IPKY:n (Imatran palveluskoirayhdistys) harjoituksia. Itselläni oli kieltämättä ennakkoluulo, että siellä olisi vain perinteisiä PK-rotuisia koiria ja snautseria katsoittaisiin pitkin nenän vartta. Mutta eihän se niin mennyt.
Meitä pyydetttiin heti mukaan, mutta tyydyttiin vielä Violan kanssa katselemaan muiden tekemisiä sivusta. Mutta kunhan nyt Violan toisenkin rokotuksen saa, niin sitten mennään mukaan. Tosin jos vaan päästään, niin meinasin kyllä mennä kentän reunalle seuraamaan.
Viola sai siis kuluneella viikolla ensimmäisen rokotuksen. Violasta mielenkiintoisin kohde oli eläinlääkärin tarjoamat raksut.

Ensi viikolla olisi Ilonalla edessä kaksi näyttelyä. Edellisestä näyttelystä onkin vierähtänyt tovi. Mutta kuulumisia reissun jälkeen...

Takaisin agilityn pariin + pennut 12 vkoa

Käytiin tänään Ilonan kanssa ensimmäistä kertaa pentujen jälkeen agilitykentällä. Kiitos Sarille seurasta. Ja vau, kepit meni niin hyvin tauosta huolimatta. Nyt sitten alkaa keppien ja oman ohjauksen hiominen kisakuntoon. Haaveenani on, että ensi vuonna päästäisiin Ilonan kanssa aloittamaan agilitura. Katsotaan mitä siitä tulee.

Viime viikolla tytöillä oli koulusta syysloma. Olimme koko perheen kera Tahkolla, kun  minulla oli siellä työjuttuja. Rinteille ei kauheasti tehnyt mieli koiria laskea juoksemaan, kun siellä oli laiduntanut koko kesän ylämaan karjaa. Koiria kiinnosti pikkasen liikaa niitten aikaansaamat kasat.

Viola on ollut muutaman kerran minun mukana töissä. Koitan totuttaa pikku neitiä kulkemaan yksinkin eikä aina muun lauman mukana. Tänään nähtiin Violan kanssa (pikaisesti kylläkin) Nelli ja Sulo. Mukavia pikku snautserin alkuja molemmat edelleen. Vauhtia kuulemma riittää ;-)
Huomenna pennuille tuleekin jo ikää 12 viikkoa. Äkkiä tämä aika menee, ei voi mitään.

Viimeisen kuukauden sisään olen kuullut neljän tutun snautserin matkan päättyneen. Kaikilla oli kyllä jo ikää, mutta olivat kuitenkin Viliä nuorempia. Nuo surulliset uutiset "herättivät" kiittämään jokaisesta uudesta päivästä Vilin kanssa. Mutta ikävä tosi asia kuitenkin on, että yhteistä aikaa on enemmän takana kuin edessä. Toivottavasti saamme kuitenkin Vilin vielä pitää luonamme pitkään...

Kennelnimi myönnetty

Nyt on FCI myöntänyt minulle kennelnimen, joka on siis WotWot. Nyt pääsen siis pennutkin rekisteröimään tuoreelle kennelnimelle.

Ilonan ja Vilin pennut kasvavat ja voivat hyvin. Vauhtia ja intoa on kaikilla kuuleman mukaan riittänyt. Kuluneella viikolla Nelli tuli leikkimään Violan kanssa. Neitokaiset olivat hyvin samanoloiset ja leikki näytti sujuvan edelleen. Vili oli sitä mieltä, että nyt on talossa kaksi uutta naisen alkua ja piipitys oli sen mukainen. Vilihän oli tässä vielä vähän aikaa sitä mieltä, että Viola on jotain aivan kamalaa. Mieli muuttui, kun Viola oli päivän poissa. Sen jälkeen Vili on näytti muistaneen, että pennut ja vähän varttuneemmat tytöt on sitä yhtä ainoaa tarkoitusta varten ;-) Ilona puolestaan oli sitä mieltä Nellin vierailusta, että kerran lähdit niin takasin ei ole tulemista.

Eilen Viola pääsi tutustumaan Jaanan ja Pekan "laumaan" pariin käppänään ja mäyräkoiraan. Alkujännityksen jälkeen Viola oli kuin kotonaan. Hyvähän se on, että tulevien matkatovereitten kanssa toimeen tulee.

Lopuksi vielä muutama kuva Maxista jotka sain tänään:

"Max"

"Max & Osku"

Kaikki pennut maailmalla

Nyt on kaikki pennut olleet uusissa kodeissaan jo jonkin aikaa. Ikävähän niitä kaikkia pikkusia on, mutta täytyy myöntää, meno meillä kotona on rauhoittunut melkoisesti. Pojista tuli Sulo x 2, Remu, Max ja Into. Tytöistä tuli Maikki, Nelli, Miina ja Viola. Kotiin meille jäi siis Viola ;-)

Viola pääsi tänään käymään Parikkalan mökillä ja mummolassa. Kyllä oli muuten melkoinen "meteli", kun läheiselle pellolla oli huilaamassa hanhiparvi. En kyllä muista, että olisin ikinä nähnyt niin isoa parvea.

Parikkalan reissulla tavattiin myös Remu. Meinasi välillä leikki käydä sisaruksislla vähän rajun puoleiseksi.

Nyt kun oma flunssa taitaa pikku hiljaa helpottaa, niin pitää taas alotella Ilonan kanssa juoksulenkkejä. Saa nähdä miten sitä itse jaksaa juosta, kun ei ole pahemmin juoksulenkillä tullut käytyä...

p.s. syyskuussa saimme surullisia uutisia. Enon harmaa norjanhirvikoira (synt. 1999) piti lopettaa. Mutta Kero pääsi vielä kerran hirvijahtiin mukaan ja sai tehdä loppuun asti sitä, mistä tykkäsi...

Kohti uusia seikkailuja osa 5

Tänään lähti vuorostaan Valkeakoskelle vihreä poika, josta myöskin taitaa tulla Sulo.
Sulon uudelle perheelle myös toivotamme hyvää jatkoa!

Kohti uusia seikkailuja osa 3 & 4

Perjantaina lähti sininen poika (=Sulo), joka kylläkin jäi Imatralle. Lauantaina aamupäivästä kohti uutta kotia lähti harmaa poika. Maxilla onkin reilun 6 h ajomatka edessä. Toivottavasti matka menee hyvin.

Vauhdikkaita ja mukavia hetkiä myös Maxille ja Sulolle uuden perheen parissa.

Kohti uusia seikkailuja - osa 1 & 2

Niisk! Niin se aika vierähti ja ensimmäiset pennut lähtivät kohti uusia seikkailuja. Lila tyttö (=Nelli) jää Imatralle Sannan omistukseen ja beige tyttö lähti Annikan mukaan Espooseen. Tänään Pirjo hakee ruskean pojan (Remu) Parikkalaan. Tälle ensimmäiselle joukolle uusine omistajineen haluan toivottaa kaikkea hyvää. Ja minuun saa aina ottaa yhteyttä, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan.

Ensimmäisten pentujen kasvatus on ollut kyllä hieno kokemus. Onneksi on ollut ihana tukijoukko auttamassa ja vastaamassa kaikenmaailman kysymyksiini.
Eli SUURET KIITOKSET AVUSTA:
Nea-kasvattaja, Jaana-kätilö ja Sari-"konsulttipalvelu/vertaistuki".

Unohtaa ei pidä myöskään omaa perhettäni, joka ansaitsee myös kiitokset.  Isäntä muistaa muistuttaa minua muutaman vuoden takaisista sanomisistani:
- jos meille joskus narttu tulee, niin ei sillä pentuja teetetä.
- mie en ainakaan ano omaa kennelnimeä.
- tai jos pennut teetetään, niin ei ne meillä ainakaan synny vaan Nealla.

Mutta kuinkas kävikään. Mutta nyt olemme koko perhe tätäkin kokemusta rikkaampi. Isännästä kehittyi mestari pentujen punnitsija (se oli siis miehen homma, jonka itse sain tehdä ehkä kerran, pari).  Lapsille ensimmäisten pentujen lähteminen (varsinkin kun sattui olemaan omat suosikit) oli kova paikka. Tyttöjenkin työt alkavat siis pikku hiljaa loppua, he ovat siis syöttäneet pennut aina koulusta päästyään. Laurin tehtävänä on ollut lähinnä pentujen kanssa leikkiminen. Luulen, että tästä kesästä/syksystä puhutaan meillä pitkään ja katsotaan kuvia. Ja onneksi näitä pentusia näkee aina silloin tällöin.

viimeinen viikonloppu....

Tosiaan, pentulauma viettää viimeistä viikonloppua tällä kokoonpanolla. Ensi viikolla pennuilla on monta uutta kokemusta edessä: mm. eläinlääkärin tarkastus ja muutamilla uuteen kotiin muutto.

Tänään käytiin taas autoajelulla. Menimme mökille saunomaan ja otimme pennut ja Ilonan mukaan. Voi sitä vauhtia! Onneksi oli monta valvoaa silmää, kun oman perheen lisäksi mökillä oli myös appivanhemmat. Muutama innokas kävi myös kastelemassa itseään enemmän ja vähemmän järvessä. Ja ensimmäinen tietysti Remu.

autoajelulla

Kauniin syksyisen päivän (ja vapaapäivän) kunniaksi pakkasin lapset ja pennut autoon. Pojat oli toisessa häkissä ja tytöt toisessa. Pientä hämmästelyä oli ilmassa alkuun, mutta kaikki rauhoittuivat aika nopeasti. Yhdellä pojalla on ensi viikolla pitkä matka uuteen kotiin idästä länteen. Siksi ajattelinkin aina tilaisuuden tullen "ajeluttaa" pentuja, jotta tottuvat kaikki auton kyytiin.

Samalla ensimmäisellä autoajelulla pysähdyimme eräälle pellolle. Vähän alkuun katselivat, että mihin sitä tultiin, mutta äkkiä lähtivät kaikki juoksemaan lasten perässä -varsinkin Remu. Vähän alkaa pelottaa, millainen remu-eetu siitä tuleekaan jos nimi on enne ;-)

Tämän viikon lopulla/ensi viikon alussa on pennuilla edessä eläinlääkärin tarkastus. Ja ensi viikolla muuttuu sitten niin meidän kuin pentujenkin elämä. Mutta vielä en halua eron hetkiä ajatella, nyt nautitaan tästä yhteisestä ajasta...

Loppuun vielä kevennys ettei ihan "nyyhkyilyksi" mene. Yhtenä iltana ihmettelin minne Lauri meni, ja mistä poika löytyikään...

kuvaussessio

Outi kävi taasen pentuja kuvaamassa. Onneksi ei satanut, niin pääsimme ulos kuvaamaan. Vähän alkoi hämärä jo tulla, mutta liki 400 kuvaa pennuista otettiin. Minun vakaa aikomushan oli pitää pentuja pöydällä harvase päivä, mutta tunnustettava on, pennut oli tänään ensimmäistä kertaa pöydällä. Muutama ei meinannut pysyä pöydällä ollenkaan, paljon kivempaa olisi juosta kavereiden kanssa. Senpä takia aika monesssa kuvassa näkyi minun käsi, mutta pennuistakin saatiin kyllä kuvia.

Niin, ja ne pentujen nimet. Pennut nimettiin Mutts (=Kamut)-sarjakuvahahmojen mukaan.
vihreä poika: Earl
sininen poika: Ozzie
ruskea poika: Frank
harmaa poika: Woofie
musta poika: Butchie
keltainen narttu: Mooch
beige narttu: Doozy
lila narttu: Shnelly
oranssi narttu: Lollipop

Kiitokset Outille kuvaamisesta. Kerran vielä meinattiin ottaa kuvia ennen luovutusta, joka on jo aika lähellä. Pikkasen on ristiriitaiset tunteet; toisaalta on jo haikea olo nyt, kun tutuksi tulleista kavereista joutuu luopumaan. Mutta toisaalta tulee vähän helpotusta tähän kakan ja pissan siivoamiseen. Mutta pennut pääsevät hyviin koteihin...

Pennut 5 vkoa

Kyllä on aika kulunut taas nopeasti. Pennut on jo 5 viikkoa vanhoja. Olin muutaman päivän reissussa, ja sinä aikana pennut näyttävät kasvaneet kovasti. Painoa on tullut jo n. 2 kg kaikille ja vauhti kasvaa päivä päivältä. Pennut pääsivät päivällä nauttimaan aurinkoisesta säästä useampaan otteeseen, kun olin vapaalla.

Tänään oli myös sinänsä "merkittävä" päivä pennuille, että kaveri kävi laittamassa sirut. Hyvinhän tuo sujui kaikkien osalta. Nimetkin tuli nyt samalla annettua. Julkistetaan ne toisen kerran, nyt ei jaksa lähteä hakemaan papereita toisesta huoneesta ;-)
Pentuja en ole vielä rekisteröinyt, kun odottelen sitä kennelnimeä. Toivottavasti se piakkoin tulisi.

Tällä viikolla on tarkoitus myös saada otettua uusia kuvia pennuista, kunhan kaverini ehtii kameran kanssa kyläilemään. Loppuviikosta siis - toivottavasti - tulossa uusia kuvia pennuista.

p.s. pari urosta etsii vielä kotia....

Arttu karhujahdissa

Jämpti poika Arttu (Talvisillan Arttu) pääsi kuluneella viikolla karhujahtiin. Turhaan ei tarvinnut Artun juosta vaan enoni (Artun omistaja) sai karhun kaadettua. Koitan saada paikalla olleilta kuvia jahdista...

Pennut mallina

Pennut kasvavat kovaa vauhtia. Ja ensimmäisellä on vähän silmät aukeamassa. Kynsiä leikkasin kaikilta tässä yksi päivä. Kiltisti olivat, mutta silti aika nopeesti sai homman suorittaa.

Ystäväni Outi kävi ottamassa pennuista kuvia, reilut parisen sataa. Tässä jokaisesta pennusta yksi kuva, lisää laitan nettisivuille kuvagalleriaan.

pennut 4 päivää

Pennuilla on siis ikää huimat neljä päivää. Kaikki voivat hyvin; niin pennut kuin Ilonakin. Ilonalle ruoka maistuu ja hyvä, että maltaa pihalla käydä, niin innokkaasti hoitaa pentuja.

Äsken punnittiin pennut  tässä tuoreimmat painot:
1. poika, 475 g (hieman valkeaa rinnassa)
2. poika, 402 g (valkeaa rinnassa)
3. poika, 388 g
4. poika, 515 g
5. poika, 407 g (valkeaa rinnassa)
1. tyttö, 388 g
2. tyttö, 385 g
3. tyttö, 443 g
4. tyttö, 406 g (hieman valkeaa rinnassa)
Yksi poika huitelee siis ihan omalla painokäyrällään. Muutamalla on tosiaan (kuten isukki Vilillä) hieman valkeaa rinnassa. Mutta kyllä ne on kaikki söpöjä, niitä voisi katella päivät pitkät...

Kuulumisia pentulaatikolta

Ilona ja kaikki pennut voivat hyvin. Kaikilla pennuilla on painot nousseet. Kaikki painavat jo yli 300g, kaksi poikaa on jo ylittänyt 400g rajan. Ilona hoitaa pentuja hyvin, vaikka ehdinkin jo hieman huolestua asiasta ekan pennun synnyttyä. Ilonaa ei nimittäin voinut vähempää kiinnostaa, mutta äidin vaistot heräsivät pentumäärän kasvaessa. Nyt Ilonaa saa patistaa välillä käymään ulkona, millään ei malttaisi olla pois pentujen luota.

Meidän lapset on aivan haltioissaan pennuista. Ja hienosti Ilona antaa lastenkin katsoa ja koskea. Nämä pennut tottuvat siis olemaan lasten kanssa jo pienestä pitäen. Tyttöjen kavereitakin olisi kovasti tulossa katsomaan, mutta yritän vielä vähän antaa pennuille rauhaa. Onhan se toki pitkä aika lasten odotella sitä hetkeä kun pennut saavat jalat alle ja leikkivät.

Pentulaatikossa kaikki siis hyvin. Nimiä jo ollaan vähän mietitty, katsotaan nyt mihin päädytään.

Niin, ja jos kiinnostuit pennuista, niin varauksia otan vastaan. Yhteystiedot löytyy sivuilta.

Meinasi unohtua: Jaanalle suuret kiitokset avusta synnytyksessä!

Pennut syntyivät

Vilin ja Ilonan pennut syntyivät 2.8.2011. Kaikkiaan pentuja tuli 5 urosta ja 4 narttua.

klo 00.05 ensimmäinen poika, 344 g
klo 1.25 ensimmäinen tyttö, 280 g
klo 1.56 toinen tyttö, 285 g
klo 3.33 toinen poika, 296 g
klo 3.45 kolmas poika, 297 g
klo 4.20 kolmas tyttö, 318 g
klo 5.08 neljäs tyttö, 299 g
klo 5.27 neljäs poika, 351 g
klo 8.05 viides poika, 311 g

Jännää, jännää

Ei voi muuta todeta kuin, että odottavan aika on pitkä. Keväällä odotettiin, että Ilonan juoksut alkas. Sitten odotettiin ultran tulosta ja nyt odotetaan pienten snautserin  alkujen syntymistä.

Pallon perässä tuleva mamma on jaksanu vielä välillä juosta, varsinkin kun oli muutama vähän viileämpi päivä. Mutta vauhti on kyllä hidastunut sitä mukaan kun maha on kasvanu.

Kameran akku on ladattu ja muukin oleellinen tarpeisto valmiina koitokseen. Nyt kun vaan alkas pikku hiljaa tapahtua. Miun tuurilla Ilona synnyttää sunnuntain ja maanantain välisenä yönä....

H-hetki lähenee

Kuvassa Ilonalla raskauspäiviä 52 eli vielä on odotusaikaa jäljellä. Pentulaatikko on kasattu ja muutenkin valmistauduttu tulevaan koitokseen. Onneksi kasvattaja-Nea on puhelinsoiton päässä ja pari kaveria on lupautunut tulemaan tarvittaessa avuksi synnytykseen. Nyt vaan toivon, että pennut syntyisivät ennen kuin itse alotan uudessa työssä 1.8....

pentu-uutisia

Ilona kävi tänään ultrassa ja neiti on, kuten aavistelinkin, kantavana. Mustia snautserin pentuja siis tulossa n. 1.8.

Nyt sitten alkaa valmistautuminen ensimmäisen pentueen syntymää varten. Onneks pari kaveria on jo lupautunut tulemaan avuksi h-hetkellä. Kennelnimeä en ehdi saamaan ennen pentujen syntymää.

Agility jää nyt Ilonan kanssa tauolle, pentujen jälkeen jatketaan sitten taas. Jospa molemmat sekä koira että ohjaaja saataisiin kisakuntoon ensi vuodeksi.

Pentuja odotettavissa

Ilona astutettiin tänä aamuna. Isänä on siis oma urokseni Vili. Jos onni on myötä, niin pennut syntyvät n. 1.8.2011.

Lisätietoja saapi minulta ;-)

Pääsiäisen näyttelyt

Kiirastorstaina Heli-serkku haki Vilin koirakuumetta helpottamaan ja pitkäperjantaina veimme Paten Harjun perheelle hoitoon, jonka jälkeen suuntasimme kohti Viroa ja Narvaa. Lauantaina 23.4. olimme Narvassa näyttelyssä, tuomarina Alfonso Thovar Del Solar. Ilona sai erin, sertin ja oli VSP. Sertin myötä Ilonasta tuli Viron muotovalio.

Näyttelyn jälkeen ajoimme Tallinnaan, jossa olimme muuten yötä Reval Park hotellissa. Tosi kiva hotelli, jonka vieressä oli puisto, jossa oli lasten leikki- ja kiipeilypaikka, kuntoiluvälineitä ja aidattu koira-alue. Mikäs siellä oli ollessa, kun sääkin oli loistava ja tytöt ja Ilona saivat purkaa ylimäärästä energiaa. Pääsiäissunnuntaina tulimme takaisin Suomeen, kotimatkalla haimme Paten kotiin ja käväistiin kotona ennen mökille menoa. Lauri oli mökillä mummin ja vaarin kanssa ja savusaunakin oli lämpiämässä, joten ajoimme vielä Parikkalaan. Pääsiäismaanantaina Vilikin tuli sitten takaisin, kun Heli lähti seuraksi Lappeenrannan näyttelyyn. Tuomarina oli Igor Selimovic. Siellä Ilona sai erin, ei SA:ta. Kaverin koira oli ROP sertin kera. Joten illalla juhlistettiin uusia Viron ja Suomen muotovaliota. Onnea vielä kerran Unna ja Nina!

Nyt odotellaan Ilonan juoksujen alkamista ja sen jälkeen jännitettään syntyykö meille ensimmäinen snautseripentue. Näyttelyihin mennään sitten taas joskus pentujen jälkeen tai jos pentue ei toteudu niin, sitten ehkä jo aiemminkin.

Simpele 16.4.

Artun ensi esiintyminen kehässä on takana. Ja täytyy myöntää, että himppasen jännitti. Tuomarina oli Tanya Ahlman-Stockmari. Kaikkiaan jämptejä oli 14, joista 7 urosta ja 7 narttua. Arttu kisasi junnuluokassa, jossa oli kaikkiaan kolme samanikäistä koiruutta. Arttu sai erittäin hyvän (Eh), ihan hyvällä arvostelulla. Kuten tuomari mainitsi, karva ei ollut tänään  parhaassa kunnossa.

Mutta ehkäpä kokeillaan vielä uudemman kerran...

näyttelyharjoitusta Artun kanssa

Kävin tänään näyttelyharjoituksissa enoni jämptin Artun kanssa. Ja poika yllätti kyllä käytöksellään. Osasin kyllä odottaa, että ihmisiin Arttu suhtautuu hyvin, mutta vähän jännitti mitä tuumaa, kun on useita muita koiria. Ennen harjotuksia Arttu ja Ilona temusivat meidän pihalla, joten enimmät virrat oli saatu purettua.

Imatran kennelkerhon näyttelyharjoitukset pidetään hevosmaneesin lähellä. Hevosia oli useita pihalla, ensin Arttu niitä vähän katteli. Piti vähän tutkailla, että hirviäkö siellä on vai mitäs siellä seisoskelee? Mutta äkkiä mielenkiinto kohdistui jo muihin paikalla oleisiin koiriin. Sisällä hallissa Artun piti välillä ilmoitella olemassaolostaan ja muut koirat kiinnosti kovasti, mutta hienosti jaksoi poika keskittyä.Turhaan siis jännitin miten harjoitukset sujuu.

Ensi viikolla mennään sitten Parikkalaan näyttelyharjoituksiin ja sitten parin viikon päästä olisikin jo Artun ensiesiintyminen näyttelyssä. Tässähän rupee jo jännittämään, näyttelyyn on tulossa 14 jämptiä, 7 urosta ja 7 narttua.

Silmätarkastuksessa Vili ja Ilona

Kaverini Asta järjesti joukkotarkastuksen Eläinklinikka Fokukseen Lappeenrantaan. Pätilän Jaana tarkasti sekä Ilonan että Vilin silmät. Ja hyvältä näytti, molemmilla siis terveet silmät. Kiitokset Astalle yhteisen tarkastuksen järjestämisestä.

Nyt sitten on Ilonalta tarkastettu lonkat, kyynärät ja silmät, joten juoksujen odottelu alkaa. Ilona on siis tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta...

Pakkaspäiviä

Pakkasta on riittänyt viime aikoina ihan kiitettävästi. Pikku hiljaa alkais riittää. Onneksi päivällä on nyt lauhtunut vähäsen, että tarkenee vähän pitemmälle lenkille. Eilen Ilona pääsi juoksemaan Göstan ja Ginan kanssa.
Tänään kävin Vilin ja Ilonan kanssa lenkkeilemään läheisen lammen jäälle. Kamerankin otin mukaan..

 - ota kiinni jos saat....

 - Vili, kuuraparta...

 - Ilona tykkää hankijuoksusta...

 - hetken paikallaan molemmat...

- rankkaa tuon juniorin perässä pysyminen...

Hyvää Ystävänpäivää!

Risuparrat & muu perhe haluaa toivottaa oikein hyvää ystävänpäivää kaikille!

Viime kirjoittelusta onkin taas kulunut tovi. Kaikki koirat voivat hyvin. Ilonan kanssa ollaan jopa ehditty agilityn pariin taas tauon jälkeen. Paten karva alkaa näyttää siltä, että olisi nyppimisen aika, mutta en tiedä milloin raaskin sen tehdä. Johan pikku-ukko paleltuu, kun taas näitä pakkasia riittää. Vili mennä porskuttaa entiseen malliin.

Meidän vanha mummo (siis mieheni mummo) kuoli 22.1.2011 96-vuoden ikäisenä. Vanha mummo saatettiin viimeiseen leposijaan viime lauantaina, kirpeässä, mutta aurinkoisessa pakkassäässä. Mummon on nyt hyvä olla, ilman nivelreuman aiheuttamia kipuja. Nyt kun vain tottuisi ajatukseen, ettei enää tule perinteisiä sunnuntai-illan kahvitteluja mummon luona...

Lahti ryhmänäyttely 16.1.

Kävin Ilonan kanssa Lahden ryhmänäyttelyssä. Tuomarina oli Kirsi Laamanen. Ilona sai Eh:n. Ihan hyvän arvostelun neiti sai, mitä nyt saisi vielä kauttaaltaan tiivistyä. Mutta hitaasti hyvää tulee, eikö niin.

Ilona oli onneksi aivan toisenlainen mitä Messarissa joulukuussa, jolloin oli valeraskaana. Nyt neiti oli taas oma pirteä itsensä. Nyt katsellaan mihin seuraavan kerran mennään, ehkä vasta pääsiäisenä Lappeenrantaan. Kun pakkohan se on naapurikaupungin näyttelyyn mennä.

p.s. Kiitos Jaanalle matkaseurasta.