Niisk! Niin se aika vierähti ja ensimmäiset pennut lähtivät kohti uusia seikkailuja. Lila tyttö (=Nelli) jää Imatralle Sannan omistukseen ja beige tyttö lähti Annikan mukaan Espooseen. Tänään Pirjo hakee ruskean pojan (Remu) Parikkalaan. Tälle ensimmäiselle joukolle uusine omistajineen haluan toivottaa kaikkea hyvää. Ja minuun saa aina ottaa yhteyttä, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan.
Ensimmäisten pentujen kasvatus on ollut kyllä hieno kokemus. Onneksi on ollut ihana tukijoukko auttamassa ja vastaamassa kaikenmaailman kysymyksiini.
Eli SUURET KIITOKSET AVUSTA:
Nea-kasvattaja, Jaana-kätilö ja Sari-"konsulttipalvelu/vertaistuki".
Unohtaa ei pidä myöskään omaa perhettäni, joka ansaitsee myös kiitokset. Isäntä muistaa muistuttaa minua muutaman vuoden takaisista sanomisistani:
- jos meille joskus narttu tulee, niin ei sillä pentuja teetetä.
- mie en ainakaan ano omaa kennelnimeä.
- tai jos pennut teetetään, niin ei ne meillä ainakaan synny vaan Nealla.
Mutta kuinkas kävikään. Mutta nyt olemme koko perhe tätäkin kokemusta rikkaampi. Isännästä kehittyi mestari pentujen punnitsija (se oli siis miehen homma, jonka itse sain tehdä ehkä kerran, pari). Lapsille ensimmäisten pentujen lähteminen (varsinkin kun sattui olemaan omat suosikit) oli kova paikka. Tyttöjenkin työt alkavat siis pikku hiljaa loppua, he ovat siis syöttäneet pennut aina koulusta päästyään. Laurin tehtävänä on ollut lähinnä pentujen kanssa leikkiminen. Luulen, että tästä kesästä/syksystä puhutaan meillä pitkään ja katsotaan kuvia. Ja onneksi näitä pentusia näkee aina silloin tällöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti