kentällä "kurkkimassa"

Käytiin tänään Violan kanssa seuraamassa IPKY:n (Imatran palveluskoirayhdistys) harjoituksia. Itselläni oli kieltämättä ennakkoluulo, että siellä olisi vain perinteisiä PK-rotuisia koiria ja snautseria katsoittaisiin pitkin nenän vartta. Mutta eihän se niin mennyt.
Meitä pyydetttiin heti mukaan, mutta tyydyttiin vielä Violan kanssa katselemaan muiden tekemisiä sivusta. Mutta kunhan nyt Violan toisenkin rokotuksen saa, niin sitten mennään mukaan. Tosin jos vaan päästään, niin meinasin kyllä mennä kentän reunalle seuraamaan.
Viola sai siis kuluneella viikolla ensimmäisen rokotuksen. Violasta mielenkiintoisin kohde oli eläinlääkärin tarjoamat raksut.

Ensi viikolla olisi Ilonalla edessä kaksi näyttelyä. Edellisestä näyttelystä onkin vierähtänyt tovi. Mutta kuulumisia reissun jälkeen...

Takaisin agilityn pariin + pennut 12 vkoa

Käytiin tänään Ilonan kanssa ensimmäistä kertaa pentujen jälkeen agilitykentällä. Kiitos Sarille seurasta. Ja vau, kepit meni niin hyvin tauosta huolimatta. Nyt sitten alkaa keppien ja oman ohjauksen hiominen kisakuntoon. Haaveenani on, että ensi vuonna päästäisiin Ilonan kanssa aloittamaan agilitura. Katsotaan mitä siitä tulee.

Viime viikolla tytöillä oli koulusta syysloma. Olimme koko perheen kera Tahkolla, kun  minulla oli siellä työjuttuja. Rinteille ei kauheasti tehnyt mieli koiria laskea juoksemaan, kun siellä oli laiduntanut koko kesän ylämaan karjaa. Koiria kiinnosti pikkasen liikaa niitten aikaansaamat kasat.

Viola on ollut muutaman kerran minun mukana töissä. Koitan totuttaa pikku neitiä kulkemaan yksinkin eikä aina muun lauman mukana. Tänään nähtiin Violan kanssa (pikaisesti kylläkin) Nelli ja Sulo. Mukavia pikku snautserin alkuja molemmat edelleen. Vauhtia kuulemma riittää ;-)
Huomenna pennuille tuleekin jo ikää 12 viikkoa. Äkkiä tämä aika menee, ei voi mitään.

Viimeisen kuukauden sisään olen kuullut neljän tutun snautserin matkan päättyneen. Kaikilla oli kyllä jo ikää, mutta olivat kuitenkin Viliä nuorempia. Nuo surulliset uutiset "herättivät" kiittämään jokaisesta uudesta päivästä Vilin kanssa. Mutta ikävä tosi asia kuitenkin on, että yhteistä aikaa on enemmän takana kuin edessä. Toivottavasti saamme kuitenkin Vilin vielä pitää luonamme pitkään...

Kennelnimi myönnetty

Nyt on FCI myöntänyt minulle kennelnimen, joka on siis WotWot. Nyt pääsen siis pennutkin rekisteröimään tuoreelle kennelnimelle.

Ilonan ja Vilin pennut kasvavat ja voivat hyvin. Vauhtia ja intoa on kaikilla kuuleman mukaan riittänyt. Kuluneella viikolla Nelli tuli leikkimään Violan kanssa. Neitokaiset olivat hyvin samanoloiset ja leikki näytti sujuvan edelleen. Vili oli sitä mieltä, että nyt on talossa kaksi uutta naisen alkua ja piipitys oli sen mukainen. Vilihän oli tässä vielä vähän aikaa sitä mieltä, että Viola on jotain aivan kamalaa. Mieli muuttui, kun Viola oli päivän poissa. Sen jälkeen Vili on näytti muistaneen, että pennut ja vähän varttuneemmat tytöt on sitä yhtä ainoaa tarkoitusta varten ;-) Ilona puolestaan oli sitä mieltä Nellin vierailusta, että kerran lähdit niin takasin ei ole tulemista.

Eilen Viola pääsi tutustumaan Jaanan ja Pekan "laumaan" pariin käppänään ja mäyräkoiraan. Alkujännityksen jälkeen Viola oli kuin kotonaan. Hyvähän se on, että tulevien matkatovereitten kanssa toimeen tulee.

Lopuksi vielä muutama kuva Maxista jotka sain tänään:

"Max"

"Max & Osku"

Kaikki pennut maailmalla

Nyt on kaikki pennut olleet uusissa kodeissaan jo jonkin aikaa. Ikävähän niitä kaikkia pikkusia on, mutta täytyy myöntää, meno meillä kotona on rauhoittunut melkoisesti. Pojista tuli Sulo x 2, Remu, Max ja Into. Tytöistä tuli Maikki, Nelli, Miina ja Viola. Kotiin meille jäi siis Viola ;-)

Viola pääsi tänään käymään Parikkalan mökillä ja mummolassa. Kyllä oli muuten melkoinen "meteli", kun läheiselle pellolla oli huilaamassa hanhiparvi. En kyllä muista, että olisin ikinä nähnyt niin isoa parvea.

Parikkalan reissulla tavattiin myös Remu. Meinasi välillä leikki käydä sisaruksislla vähän rajun puoleiseksi.

Nyt kun oma flunssa taitaa pikku hiljaa helpottaa, niin pitää taas alotella Ilonan kanssa juoksulenkkejä. Saa nähdä miten sitä itse jaksaa juosta, kun ei ole pahemmin juoksulenkillä tullut käytyä...

p.s. syyskuussa saimme surullisia uutisia. Enon harmaa norjanhirvikoira (synt. 1999) piti lopettaa. Mutta Kero pääsi vielä kerran hirvijahtiin mukaan ja sai tehdä loppuun asti sitä, mistä tykkäsi...